Parin päivän loman jälkeen Lake Tahoella tulimme siihen johtopäätökseen, että meidän pitää lähteä jatkamaan matkaa kohti Kansas Cityä. Matka on pitkä eikä meillä ollut vielä tietoa, että miten kaikki asiat järjestyvät, joten oli vaan lähdettävä liikkeelle uskoen, että Jumala pitää meistä huolen ja järjestää kaikki asiat niin, että reissu onnistuu.
Ensimmäisenä päivänä ajoimme Nevadan läpi aina Utahin puolelle Salt Lake Cityyn, missä olimme seuraavan yön.
Aamulla lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin.
Maisemat vaihtelivat paljon ja keli alkoi kylmentyä Itää kohti mentäessä! Wyomingin osavaltiossa oli jo aika viileän oloista...
Seuraavaksi yöksi pääsimme North Platteen Nebraskaan. Siellä sitten heräsimme Jouluaattoaamuna ja meinasimme lähteä jatkamaan matkaa kohti Kansas Cityä, minne oli enää jäljellä vajaa 800 km. Yritys oli hyvä, mutta auto ei vaan lähtenyt millään käyntiin! Ja mikä parasta, niin jouluaattona kaikki korjaamot menivät kanssa aikaisin kiinni, eikä kukaan ehtinyt tehdä sille mitään. Ja mikään normaali keino ei auttanut, vaikka kuinka otti lisää virtaa toisestakin autosta ym. Lähikorjaamo epäili, että siinä on joku isompi vika, minkä korjaaminen maksaisi varmaan tuhat dollaria. Eikä ne edes sitä itse pystyisi korjaamaan. Hyvä uusi haaste joulumielelle!
Me ei voitu kuitenkaan antaa vastoinkäymisten estää meidän joulua ja jätettiin auto sinne ja tilattiin sille hinaus toiseen korjaamoon ja sanottiin, että laittavat sen sitten kuntoon joulun jälkeen. Sit saatiin vielä kylän viimeinen vuokra-auto ja päästiin jatkamaan matkaa 4 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Tiedossa oli lämmin jouluateria odottamassa Kuzaanin perheen luona, nyt vaan se sit sai odottaa aika kauan. Pääsimme kuitenkin jouluaattoiltana vielä perille ja ruokaakin oli jäljellä!
Vastaanotto oli tosi lämmin. Joulun aika Van Den Bergeillä oli todella hyvää aikaa. Päästiin jakamaan paljon ajatuksia omasta kasvusta. Ja kun he ovat kanssa asuneet Suomessa ja tiesivät, miten asiat ovat kotimaassamme, niin oli helppo peilata juttuja oman elämän ja Suomessa olevan työmme välillä. Ja tietty välilllä grillasimme perinteiseen Etelä-Afrikkalaiseen tyyliin.
5 päivän päästä lähdimme ajamaan takaisin päin. Haimme automme korjaamosta ja onneksi siinäkään ei ollut niin iso vika, kuin mitä alkuperäinen arvio oli. Kuitenkin ylimääräistä laskua tuli ihan tarpeeksi!
Paluumatkalle valitsimme eteläisemmän reitin Coloradon kautta.
Matkalla näimme monia mielenkiintoisia maisemia.
Suurin osa TVstä tutuista laskettelukeskuksista löytyi myös tien varresta. Breckenridge, Copper Mountain, Aspen, Vail ym oli tien varressa ja paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää löytyi.
Punaiset vuoret antoivat välillä mielenkiintoista kontrastia lumen ja puiden suhteen.
Välillä alettiin jylhien vuorten välissä.
Toisinaan taas syvät kanjonit reunustivat tietä!
Joskus saimme nauttia luonnon taideteoksista!
Vuorilta laskeuduttiin Nevadan autiomaahan.
Ja autiomaan reunamilta löytyi tunnettu pelipaikka Las Vegas!
Kaupungin maisemaa katsellessa jäi miettimään, että mikähän lie sielläkin, missä on kaikenlaista hienoa ja uutta rakennetaan koko ajan, olisi ihmisten suurin tarve...
Vähän Vegasin jälkeen päästiin ohittamaan rekkaa ylämäessä...
Reissu taas opetti paljon asioita. Vaikka olosuhteet olivat välillä reissua vastaan ja vastoinkäymisiäkin tuli, niin se, mitä sieltäkin saatiin on paljon arvokkaampaa, kun mitä reissulla kuluneet rahat. Niin kuin Las Vegasissakin on kaikkea, mutta jos yksi puuttuu, niin muulla on aika vähän merkitystä.
Jumala pitää meistä huolen niin ylä- kuin alamäissäkin.
Juuri ennen vuoden vaihtumista pääsimme takaisin kotiimme Reddingiin, nyt sit huilaillaan täällä muutama päivä ennen koulun alkua. Praise the Lord kaikukoon korkealta ja kovaa...
