Oma koti ja kulkupelit :D

Viikko on taas mennyt uskomattoman nopeasti. Koulupäivät on täysiä, yhtenä päivänä viime viikolla ehti koululta pois ennen iltayhdeksää...

Mut on vaan niin hyvää settiä täällä. Niin paljon on tullut hyvää käytönnön oppia asioista. Tuntuu tosi suurelta etuoikeudelta saada olla täällä. Saamme tuoda myös vieraamme tutustumaan kouluun viikon ajaksi, eli kun tulette kylään, niin pääsette tulemaan myös viikoksi luennoille kuuntelemaan...

Ja nyt meillä on myös oma asunto, joten majoitustilaa on kanssa tarjolla. Tervetuloa!

Lauantaina pääsimme tutustumaan Light House Churchin (www.mammothlighthouse.com) porukoihin BBQ-juhlissa. Yhden kaverin takapihalla on miniramppi ja uima-allas ja oli kiva päästä taas tutustumaan saman alan ihmisiin.

Ja nyt sit päästään liikkumaankin täällä. Viime päivinä moni asia meni eteenpäin...

Sami sai torstaina paikallisen ajokortin.

Lauantaina saatiin auto, vielä on jotain paperitöitä tekemättä, mut päästään jo ajaa sillä. Nyt meillä on vuotta uudempi Ford, kun mikä meillä oli suomessa ja vähän vähemmän ajettu. Kori on aika hyvin kolaroitu vähän jokakulmasta, mut ne on vaan kosmeettisia vaurioita.

Sunnuntaina sit päästiin muuttamaan mein omaan asuntoon. Se oli ihan tuore remontin jäljiltä. Illalla suihkussa huomas, et seinältä valuu tavaraa alas, eli maalit ei sit ollu ihan ees vielä kuivuneet... Mut siis nyt ollaan nukuttu jo 2 yötä Omassa kodissa...zzz...

Maanantaina vuorossa oli Samin moottoripyörätesti. Jotenkin oli sellanen viilis, et täällä pitää ajaa kans pyöräkortti ja kun sen vielä sai samaan rahaan, niin miksipä ei. Yks koulukaveri lupas vielä lainata pyörää ajokoetta varten. Mut se pyörä sit hajos ennen koetta ja piti etsiä uusi pyörä...

Me jätettiin meidän moottoripyörät Suomeen. Oikeastaan Samin pyörä oli ainoa asia Suomessa, minkä Sami omisti. Pyörä, minkä Jumala oli antanut! Ja sit tietysti, ku lähti tänne, niin ajatteli, et pitää sit myydä se kanssa pois, että saa rahaa reissua varten, mutta kukaan ei ostanut sitä, vaikka hinta oli edullinen. Niinpä me sitten tehtiin pari päivää sitten päätös, että ei myydä sitä pyörää pois, vaan annetaan sen olla meidän nuorten käytössä siellä Suomessa siunaamassa muita.

Pyörätesti meni kanssa läpi maanantaina ja nyt siis Samilla on paikalliset auto- ja moottoripyöräajokortit. Saaran ajokoe tulee parin viikon päästä.

Ja nyt meillä on sit täällä pyörä ja auto, millä päästään liikkumaan. Iso auto, et päästään kuskaamaan porukkaa paikkoihin. Neliveto, et päästään talvella vuorillekin lautailemaan ym. Ja sit pyörä, millä pääsee ajelee halvalla kaupunkiajoja ja fiilistelee vuorillekin lumettomaan aikaan. Mitä tähän nyt voisi sanoa? Jumala on aika ihmeellinen...

Mut joo, aika täyttä on ollut kalenterissa... Eilen illalla päästiin vähän käymään Whiskey Town Lakella. Oli mukava vaan istahtaa vähäksi aikaa alas mein ruotsalaisten kavereitten, Björnin ja Andrewn kanssa ja huokaista vähäksi aikaa.

Tänään taas koulu jatkui ja huomenna lähdemme Chicoon puolitoista tuntia etelään päin kolmeksi päiväksi retriittiin. Sieltä sit menemme perjantaina vielä lisää etelään Sacramentoon hakemaan loppuja meidän tavaroita, mitkä jätimme sinne odottamaan asunnon löytymistä.

Oma asunto ehkä viikon päästä

Käytiin katsomassa vuokralle tulevaa asuntoa Reddingissä. Siellä on vielä remontti päällä, mutta varmaan päästään muuttamaan sinne n. viikon päästä.

Asunto on oikeassa alakulmassa. 1 makuuhuone, tupakeittiö, vaatehuone ja wc. Kämppä tulee huonekalujen ym. tarpeiden kanssa, ni säästetään aika paljon, ku ei tarvi ostaa sit kaikkea sinne itte. Ja vuokrakin on varsin kohtuullinen. Hyvä homma! Sitä odotellessa...

Eka kouluviikko

Meillä on ollut aika täysi viikko. Nyt on ensimmäinen vapaapäivä ja aikaa istahtaa hetkeksi. Tosi hyvä olla koulussa ja kuunnella hyviä juttuja. Täällä tuntuu olevan aika erilainen lähestymistapa asioihin, kun mihin on tottunut. Koko juttu ei oo siinä, et mitä tietoa sä sisäistät vaan, et täällä opetellaan elämään asioita todeksi mein elämässä taivaallisen kulttuurin mukaan...

Viikonlopuksi lähdimme telttailemaan oman pienryhmämme kanssa reilun tunnin matkan päähän Shiskiyou Lakelle. Täällä on ollut tosi kuivaa aika pitkään. Kyllähän maastokin täällä näyttää hyvin kuivalle, mut konkreettisimmin kuivuus näkyi ajaessamme Shasta Laken ohi. Vedenpinta oli monta kymmentä metriä rantaviivan alapuolella.


Leireily oli ihan mukava vaihtoehto päästä välillä pois kaupungista. Shiskiyou Lakella vedenpinta oli kans vähän normaalia matalammalla, mut ei korkeudessa kuitenkaan ku varman metrin normaaliin verrattuna. Päästiin pelaamaan Beach volleytakin. Paikallisena haasteena olivat nyrkin kokoiset kävyt ja 15 cm pitkät "männyn" neulaset. Takana pilvien keskellä on Mt. Shasta, josta löytyvät myös seudun lähimmät lautailurinteet.



Leiripaikalle saavuttaesa jokapuolella oli kylttejä, et ruokaa ei saa jättää lukitsemattomiin paikkoihin tai villieläimet tulevat syömään. Alueella on ollut karhujakin. Niitä ei kuitenkaan näkynyt. Amerikan porot kyllä olivat aika kesyjä ja tykkäsivät shipseistä.

Eka koulupäivä

Nyt se on sitten virallisesti alkanut. Eka koulupäivä takana ja enää 239 edessä. Oli melkoinen fiilis olla koulun aloitusjuhlassa yli 1000 muun kanssa laulamassa täysillä kiitosta Jumalalle. Meidän omalla luokalla on vain vajaa 800 oppilasta. Hmm... aika erijuttu, ku mihin on täällä tottunut, mutta on vaan niin hyvä olla täällä...

Eka kuva on meidän luokkahuoneesta, me istuttiin jossain luokan puolessa välissä.

Toisessa kuvasa mein koulun henkilöstöä...

Sisällä koulussa...

Tänään menimme aamukokoukseen kirkkoon, jonka jälkeen pääsimme rekisteröitymään eli olemme virallisesti sisällä koulussa... Rekisteröitymiseen oli reilun parin tunnin jono, joten ehdimme käydä hyvin syömässä sen etenemistä odotellessa :P

Saimme myös omat nimikorttimme, jotka pitää leimata aina kouluun tullessa. Eli kellokorttisysteemin takia ei päästä lintasaamaan, vaikka ei kyllä haluttaiskaan ;) Lisäksi saatiin opintokansiot, pari kirjaa ja kasa muuta hyödyllistä tietoa.

Mielenkiintoista oli, että koulun kansainvälisten asioiden vastaava Pam Spinosi on asunut reilut 4 vuotta Helsingissä ja käynyt kotiseurakunnassamme ja tunsi sieltä aika kasan ihmisiä :D

Pamin terveiset meille kuuluivat selvällä suomen kielellä: "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa"

Reddingissä 2

Täällä ollaan vielä. Pikkuhiljaa asiat menevät eteenpäin. Saimme sovittua ensiviikolle tapaamisen uutta asuntoamme varten. Saara pääsi kanssa autokoulun kirjallisista läpi, saatiin hommattua kaupungin kartta, sää on lämmin ja... Hmm, ei täällä nyt mitään niin erikoista ole tällä hetkellä menossa. Ollaan just koulun nettikahvilassa.
Tässä kuva maistiaisiksi paikallisista maisemista kaupungintalon pihasta. Veikkauksia, mikä mahtaa olla kaupungintalon katunumero??? 777

Reddingissä

Matka Reddingiin alkoi San Diegosta. Ajoimme koko päivän (10 tuntia) kohti pohjoista...Sacramentoa, jossa yövyimme ystäviemme, Brittin ja Danielin kanssa, amerikka-hollantilaisperheessä. Sunnuntai-aamusta jatkoimme matkaa Reddingiin. Ajomatkaa oli n.3 tuntia. Menimme suoraan Bethel Churchiin, jossa on myös koulumme. Pitkä autojono vei meidät kirkolle ja pääsimme heti osallistumaan ensimmäiseen kokoukseen. Oli mahtavaa ylistystä ja Bill Johnson piti saarnan. Meillä ei ollut tietoa yöpaikasta, joten rukoilimme myös sitä.
Kokouksen loputtua, tapasimme kuukausi sitten avioituneen nuoriparin, jotka kutsuivat meidät lounaalle heidän kanssa. He tarjosivat meille myös yöpaikan!! Aivan mahtavasti Taivaan Isä johdatti. (Asumme edelleen heillä, kunnes saamme oman asunnon.)


Ystävämme Los Angelesista lähtivät ajamaan maanantaina takaisin etelään ja me jäimme uusien ystäviemme luokse. Etsimme asuntoa ja autoa... lähes tuloksetta. Saimme kuitenkin kuulla, että eräs seurakuntalainen voisi mahdollisesti vuokrata meille asunnon. Täällä jos haluaa vuokrata asunnon, tarvitsee hyvät amerikkalaiset luottotiedot tai jonkun ihmisen allekirjoittamaan takuuksi, jolla on vaadittavat luottotiedot (täällä vaatimukset on huomattavasti kovemmat kuin Suomessa). Joten meidän ei ole mahdollista saada vuokrattua omaa asuntoa virallista kautta.

Olemme yrittäneet hoitaa virallisia asioita niin paljon kuin mahdollista, ennenkuin koulu alkaa. Kävimme tänään hakemassa Kalifornialaista ajokorttia. Joudumme tekemään kirjallisen testin ja inssin. Sami pääsi läpi kirjallisista, Saara menee yrittämään uudelleen ;)
Saimme myös paikallisen kännykkäliittymän ja numeron! Tiesittekö, että Amerikassa pitää maksaa myös puheluiden ja tekstiviestien vastaanottamisesta??! Nyt tiesit! Weird!


Illalla kävimme ihailemassa maisemia jonkun Redding-fanin kaupungille lahjoittamalta Sundale -sillalta.

Jatkamme sopeutumista maahan.. Jumala on ihmeellisesti auttanut ja ollut mukana joka hetkessä...

Matka kohti Reddingiä

Lähdimme lauantaina aamulla 7n jälkeen ajamaan kohti Reddingiä tavoitteena olla perillä seuraavana päivänä. Matkalla oli välillä aika kuivaa...


Kuva jostain keskeltä Mojaven autiomaata!

A*S*R

Perjantaina meille tarjoutui mahdollisuus päästä käymään Action Sport Retailer Conventissa San Diegon messukeskuksessa. Tapahtumassa olivat esillä alan suurimmat brändit esittelemässä tuotteitaan jälleenmyyjille. Me pääsimme Livinit:in ja Christian Skatersin avustuksella myös kurkkaamaan mitä siinä maailmassa on liikkeellä tällä hetkellä. Tapahtumasa oli myös skate demoja sekä skeittauksen historiaa...

Skate Ministry Conference '08

Saimme olla 3 päivää mukana Skate Ministry Conferenssissa Huntington Beachin Sanctuary churchissa. Niin, paikan nimessä oli Beach, mutta ainakaan vielä tässä vaiheessa reissua mistään merestä tai hiekasta ei ole ollut tietoakaan...

Tunnelma oli ihan uskomaton ja oli vaan niin hienoa aloittaa reissu tutustumalla samoissa kuvioissa pyöriviin kavereihin. Paikalla oli kavereita varmaan suurimmasta osasta maailman skate ministryjä, kauppiaita, skate industryn edustajia sekä mediaväkeä.

Oli kyllä niin hienoa nähdä kavereita jotka haluavat myös täydestä sydämestään ilman kompromisseja elää Jumalalle palvelutyössään. Aika oli myös todella tärkeää meille, koska nyt ainakin tunnemme täältä useita ihmisiä samoista ympyröistä. Majoituskin conferenssin ajaksi järjestyi todella hienosti mukavan pariskunnan, Richard ja Sarah Mulderin luota Newport Beachilta. Oli kyllä todella siunattu alkuviikko.

Conferenssin päätteeksi kävimme vielä Huntington City Beachilla tutustumassa myös tyyneen valtamereen ja sen aaltoihin. Lautoja ei vielä tässä vaiheessa ollut mukana, eikä ne aallotkaan tässä vaiheessa näyttäneet kovin surffikelpoisille, mutta olihan sekin jo elämys niellä suolavettä ihan uimasiltaan...

Joo, pikkuhiljaa tässä alkaa olla aika jättää Los Angelesin seutu taakse ja aletaan pakkailemaan autoa. Lähdemme tästä liikkeelle San Diegoon josta sitten jatkamme varmaan lauantaina kohti Reddingiä ja uusia seikkailuja...

Ride on!!!

Riding with Christ :D